Moikka!
Uudenvuoden jälkeen selvittyämme takaisin Bangkokiin, lähdimme 4.1 lentäen kohti Ho Chi Minh Citya eli vanhaa Saigonia. Sinne päästyämme otimme lentokentältä taksin keskustaan, josta bussimme lähti kohti Phan Thietia ja Mui Neta. Ne ovat noin 4 tunnin bussimatkan päästä HCMC:sta ja siksi suosittu rantalomakohde. Meidän hotelli sijaitsi vielä Phan Thietin kaupungistakin noin 10 kilometriä keskelle ei mitään, mutta se ei sinänsä tullut meille yllätyksenä, sillä olimme varanneet tarkoituksella neljän tähden hotellin, jotka yleensä tuppaavat sijaitsemaan omassa rauhassaan, keskellä ei mitään. Hotelli oli nimeltään Villa Del Sol beach villas and spa, joka koostui moderneista villoista. Hotelli oli upein missä olemme reissumme aikana olleet, joka oli tarkoituskin, sillä halusimme viimeisellä rantalomallamme rentoutua täysin ja nauttia auringosta.
Yhtenä iltana lähdimme taksilla ( jotka ovat muuten Thaimaaseen verrattuna todella kalliita ) kohti Phan Thietin kaupunkia. Kaupungissa ei paljon turisteja näkynyt ja söimme illallista paikallisten suosimassa ravintolassa joen rannalla. Phan Thiet oli melko perinteinen kalastukseen keskittynyt kaupunki, mitään sen erikoisempaa emme sieltä löytäneet. Kärsimme molemmat Nean kanssa ruokamyrkytyksen Vietnamissa, kumpikaan ei ole varmaa mistä myrkytyksen sai, mutta pari päivää menivät sen kynsissä. Viimeisenä iltana kuitenkin otimme taas ylihintaisen taksin Mui Neen rantakaupunkiin, jossa vierailimme Red Sands Dyne- nimisillä hiekkadyyneillä. Ajoitimme saapumisemme juuri ja juuri ennen auringonlaskua, joten saimme dyyneiltä melko hienoja kuvia!
Hiekkadyynien jälkeen menimme Mui Neen kaupunkiin illalliselle, joka puolestaan oli perinteinen turistien, etenkin venäläisten, suosima kohde. Ravintoloita ja kauppoja oli vieretysten ja oli ihan mukavaa nähdä 4 päivän jälkeen jotain elämääkin.
Yövyttyämme neljä yötä Phan Thietissa, otimme iltabussin kohti Ho Chi Minh Citya. Emme ole olleet kaupunkilomalla sitten Singaporen ja Malesian reissun, joten oli ihan virkistävää kierrellä kaupungin nähtävyyksiä vastapainoksi rannalla makaamiselle. HCMC on mielestäni yhdistelmä Bangkokia ja Singaporea. HCMC on huomattavasti siistimpi ja modernimpi kuin Bangkok, ei se silti yllä kehityksessään Singaporen tasolle. Kaiken kaikkiaan HCMC on kokoonsa nähden kompakti ja helppo kaupunkilomakohde. Ainoa miinus sen käsittämättömän kaoottisesta liikenteestä! Liikennevaloja kun jalankulkijoille ei oikeastaan ole sekä ottaen huomioon kaupungissa olevat 5 miljoonaa skootteria. Läheltä piti-tilanteita oli useita!
Notre Damen katedraali
Independence palace
Vietnamissa ja eritoten Ho Chi Minh Cityssa kun ollaan, läsnä on tietysti vuosien takainen Vietnamin sota. Päätimme vierailla sotamuseossa, joka osottautui hyvin mielenkiintoiseksi. Museossa oli paljon kuvia ja faktoja sodasta, mikä sai ymmärtämään taas asioita eri perspektiivistä. Mieleenpainuvinta oli nähdä kuvia ihmisistä, joihin Agent Orange- myrkky (jota yhdysvaltojen asevoimat levittivät Vietnamiin ) on vaikuttanut ja aiheuttanut epämuodostumia. Nämä synnynnäiset viat ovat kulkeutuneet geenien kautta jopa 2000-luvulla syntyneille lapsille.
Sodassa käytettyjä koneita
Giljotiini
Häkkejä, joista pienempään tungettiin 2-3 ihmistä ja suurempaan 5-7
Päätimme sotamuseon innoittamana käydä Chu Chin kylässä katsomassa noin 200 kilometriä pitkiä maanalaisia tunneleita, joissa sissit piilottelivat sodan aikana. Alue on tehty turisteja ajatellen ja esimerkiksi alkuperäisiä tunneleita on laajennettu, jotta turistit mahtuisivat kulkemaan tunneleissa. Alkuperäisissä kun on joutunut jopa ryömimään.
Naamioitu ansa
Alkuperäisiä pieniä tunneleita
Alueella oli myös ampumarata, jossa oli mahdollista ampua jopa konekivääreillä. Melu oli hirveä, mutta toi kierroksellemme todentuntuista tunnelmaa!
Tunneli, johon me pääsimme sisälle
Normaalikokoinen ihminen mahtui kyykistellen kävelemään tunnelissa
Viimeisenä iltanamme Ho Chi Minh Cityssa juhlimme Siljan syntymäpäivää. Menimme sen kunniaksi lasillisille HCMC:n korkeimpaan rakennukseen Bitexcoon, jossa sijaitsi 52. kerroksessa oleva Sky Bar. Iltaa jatkoimme reppureissaajien suosimalle Pham Ngu Laon alueelle.
Kaiken kaikkiaan Vietnam oli mukava kohde viimeiselle reissullemme. Harmittaa hiukan, ettemme kerenneet pohjoiseen ollenkaan, mutta jotain on säästettävä tuleviakin reissuja varten ;) Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti nähdä Hanoin sekä kuuluisan Halong Bayn!
Tällä hetkellä makoilen hotellin sängyssä lähellä Bangkokin Suvarnabhumin lentokenttää. Lento Suomeen lähtee minuutilleen 12 tunnin päästä. Fiilis on sekava; itkettää, jännittää ja on helpottunut olo. Kaikki samaan aikaan. Tämä lukukausi oli taas yksi mun elämän kohokohdista ja oon iloinen, että valitsin kohteekseni Thaimaan. Thaimaa ja aika täällä on opettanut mua ennen kaikkea rentoutumaan ja hyväksymään sen, ettei aina tarvitse olla menossa pää kolmantena jalkana. Asuminen toisen ihmisen kanssa on opettanut mua olemaan kärsivällisempi, jakamaan sekä hyväksymään eri tapoja toteuttaa asioita. Mä olen opettanut Neaa olemaan tarkempi tietyissä asioissa ja Nea on opettanut mua hellittämään otetta asioista. Täydellinen kombo siis! Mä tulen ikävöimään ihmisiä mun ympärillä, enhän ole ollut yksin viiteen kuukauteen. Toisaalta taas mä odotan mun omaa aikaa ja mun omia juttuja. Siksi varmaan fiilikset onkin niin kaksipiippuiset, sillä kaikella on puolensa! Mun aika täällä on kuitenkin tullut päätökseen ja en voi muistella tätä muuta kuin hymyssä suin! Oon valmis elämän uusiin haasteisiin ja ennen kaikkea Suomen hyytävään kylmyyteen... Näin shortseissa puoli vuotta kulkeneena, saattaa mulla olla sormi suussa kun lentokentältä ulos pääsen! Muuta en voi sanoa, kuin että kaikki ihmiset jotka mieltävät lähteä matkustamaan, mutta empivät, tehkää se! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mikään ei rikastuta enemmän kuin maailmalla matkaaminen :) Näissä tunnelmissa checkaan itseni sisälle lennolle ja käyn nukkumaan. Nähdään huomenna Suomi!
Jenna
